Tai ainakin sinnepäin. Mulla on viime aikoina ollut taas tarve kirjottaa mutta en oo viittiny edellistä "blogia" päivitellä koska se oli kokonaisuudessaan ihan käsittämätöntä paskaa (en vanno etteikö tästä tulis samanlaista) joten siksipä päätin nyt että pääsen itekin helpommalla kun alotan kokonaan uuden, vähä niinkun "puhtaalta pöydältä".
Viime aikoina on tapahtunut paljon, oikeestaan suoraan sanottuna aivan liikaa ja enimmäkseen negatiivisia juttuja. Suurin osa näistä asioista on tapahtunu lähipiirille jonka vuoksi en ala niitä sen kummemmin puimaan koska ne ei siis suoranaisesti ole mun asioita. Ainoo syy miks ylipäänsä mainitsin nää asiat on se, että nyt voin taas suoraan sanoa kasvaneeni ihmisenä. Nää viime aikojen tapahtumat on kaukana normaalista arjesta, sellasia asioita mitä moni ei osais edes kuvitella ja sellasia mitä sä et toivois edes pahimmalle vihamiehelle. Entä sitten ku ne tapahtuukin jollekin läheiselle? Sillon menee arvomaailma uusiks. Myönnän, mullakin on paha tapa kirota millon mitäkin esimerkiks facebookis ja välillä oikeestaan jopa naurattaa se että useimmat ihmiset ehkä ajattelee että "mitä toikin itkee jokasesta pienestä asiasta". Syy miks se naurattaa on se, että todellisuus on jotain ihan muuta. Mun tekis mieli kirjottaa asiat suoraan mutta aina ei vaan voi. Se että itken pienistä asioista ei siis tarkoita sitä etteikö niitä isoja asioita olis! Syy siihen taas että itken niitä pieniä asioita on se että joskus vaan helpottaa kun saa kirota, vaikkakin sitten niitä pieniä asioita koska isommista ei voi puhua.
Viime ajat on siis muuttanu mua ja mun ajattelumaailmaa jonku verran. Oon aina ennenki pistäny esimerkiks perheen ja ystävät kaiken muun edelle mutta nyt ystävien tärkeys on korostunu entisestään. Oon miettiny paljon viime aikoja, välillä jopa ihan viime vuosia ja tajunnu tosi paljon asioita. Mä en ole, tai ainakaan en halua olla katkera kenellekkään koska se syö mun mielestä ihmistä mutta viime vuodet ja varsinkin tietyt asiat on näyttäny mulle jyvät akanoista, auttanu mua ymmärtämään ketkä on niitä todellisia ystäviä ja ketkä sitte ehkä jotain ihan muuta.
Mä voisin jaaritella tota ystävyys settiä vaikka kuinka pitkälle ilman sen kummempaa pointtia mutta näin valvotun yön jälkeen en jaksa. Ehkä palaan aiheeseen myöhemmin mutta nyt haluan oikeesti vaan esittää "julkisen" kiitoksen mun maailman parhaille ystäville jotka toivon mukaan tunnistaa itsensä, ootte maailman parhaita ja rakkaimpia ikinä enkä totta tosiaan tiedä miten pärjäisin ilman teitä! <3
Voi voi, johan alko herkistyttään.. ehkä nyt on parempi mennä kahvin keittoon ja palata astialle sit myöhemmin.. ei muuta ku huomenta kaikille ja kivaa alkavaa tiistaita =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti